torstai 26. maaliskuuta 2015

Todella kovaa sokeria

Välillä minulle tulee vastaan kirpputoreilla kulkiessa jotain sellaista jolla tiedän etten mitään tee mutta joka silti on ihan pakko ostaa. Nyt kävi niin kun tämä vanha avaamaton palasokeripaketti istui hyllyllä ja tuijotti minua. Tuli jotenkin vaan niin hyvä ja nostalginen olo tuon näkemisestä että nappasin sen kainalooni samoin tein.

Kotona kerkesin sitten miettiä tovin pidempään ja tulin siihen tulokseen että tälle pitäisi olla kyllä jokin vitriini tai laatikko ettei kukaan vahingossa sitä avaa ja vuosikymmenten kovettamaa sokeria ala maistella. Samalla mietin paketin ikää, että kuinkakohan vanha se oikein on? Ei varmaan ihan antiikkia vielä, mutta niin vanha kuitenkin ettei siinä mitään parasta ennen päiväyksiä vielä ole.

Pohdin myös että olisiko tämä tarpeeksi vanha johonkin kyläkauppamuseoon? Eikös semmoisiakin Suomessa ole? Tosin jotenkin muistan tämmöisiä itse lapsena nähneeni joskus 70-80-lukujen taitteessa, että ehkei tämä vielä ihan museoesineeksi taida kelvata, mutta jos kelpaisi, kiikuttaisin sen oitis sellaiseen.

Melko hauska löytö joka tapauksessa. Muisto menneiltä ajoilta tämäkin.

Sometimes I buy silly stuff from the fleamarket just cause it makes me smile. This vintage box of sugar cubes immediately made me feel all warm and fuzzy inside, even though I have no idea what I'll actually do with it. Maybe I'll find a small glass box and put it on the kitchen wall as a relic from the past. Or if there is a vintage grocery store museum somewhere where i could take this as a gift. I just don't know if it's old enough for that. My bet is this is from the late 70's or early 80's since I can remember this design from my childhood.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Unelmien kylpyhuone

No vihdoin vähän nukkekotiakin sitä odottaneille. 

Edellisen nukkekodin kylpyhuoneessa oli niin moni asia mielestäni pielessä ja vuosia sitä uudelleen suunnitellessa päädyin tässä uudessa mökissä tällaiseen paljon vaaleampaan ja kompaktimpaan ratkaisuun. Vaikka tämä onkin vielä ihan vaiheessa ja suurin osa asioista vasta sinitarralla kiinni niin tykkään tästä tosi paljon enemmän. Mittasuhteetkin ovat niin paljon paremmat. Ja kun talo on nyt paremmin suunniteltu, aikakausi ja tyylisuuntakin tarkemmin harkittu, on tekeminenkin ollut paljon helpompaa.

Talo on tuollainen 1900-luvun alun pientalo, ei mikään hieno, muttei ihan röttelökään. Aikakausi jota siellä nyt eletään on 1960-lukua, ihan vaan niiden asukkaiden takia, kun ovat siltä ajalta oikeasti peräisin.

Siinä missä edellisessä talossa tykkäsin näpertää tosi paljon itse, olen tässä versiossa mennyt aina ali siitä missä aita on matalin. Seinät ja lattia ovat valmiita normi-nukkekodin kaakeliarkkeja joiden mittakaava sattui sopivasti tähän puolta isompaan kokoon. Seinäkaakelit tosin piti spreijata valkoisiksi kun olivat tiilenpunaiset alkujaan. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi ihan valmiita barbien kalusteita jotka olen vaan kustomoinut paremmin tyyliin sopiviksi. Onneksi olivat suurimmaksi osaksi valmiina edellisestä talosta. Tässä huoneessa uutta ovat sikarilaatikosta tekemäni peilikaappi sekä kylpyamme (vihdoin pääsin eroon siitä uunivuoasta).

Huone sijoittuu talossa siihen alakertaan portaiden eteen. Taakse jäi pieni hukkatila piiloon, mutta siitä en aio välittää. Pitäähän sitä sellaistakin jossain olla jotta tulee enemmän todellisen oloista.

Toinen asia josta tässä talossa olen erityisen tarkka ovat yksityiskohdat, sekä rakenteelliset että tavarat. Uskon vakaasti siihen että lopputulema on paljon sykähdyttävämpi jos yksityiskohdissa ei ole pihistelty ja niin kuin noista alustavista putkivedoista ja jätsikitikuista tehdystä patterista näkee, tässä kylppärissä ei aiota pihistellä.

The new barbie house in the making. Bathroom is starting to look like it should. I changed the whole look and layout from the previous house I had. This one is so much more realistic now. Compact and functional. Can't wait to glue the floor, faucets and radiator on since they're still mostly attached with Blu-Tack.
I really want to make a huge wow-effect with this house and I think it's going to make it, or what do you think?

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Laiturilla kirja-arvonta

Ystäväni Johanna Lehtinen toteutti haaveensa ja on juuri julkaissut Tanja Hakalan kanssa tekemänsä kirjan “Laiturilla, kesäkoteja rannikolla ja saaristossa”.
Kirja esittelee 11 erilaista ja eri tyylistä merellistä kesäkotia hurmaavin kuvin ja tekstein. Kirja on aivan uunituore, juuri painosta putkahtanut.
Sain Johannalta kirjan arvottavaksi lukijoideni kesken, joten joku onnekas teistä pääsee pian fiilistelemään kesäelämää suolaisen tuulen tuoksuissa.


Arvontaan osallistut jättämällä kommenttilootaan viestin, selkeällä nimimerkillä ja/tai sähköpostiosoitteella (jotta saan voittajaan nopsasti yhteyttä arvonnan pättyttyä). Arvonta-aika on 27.3.2015 klo 24 asti . Onnea arvontaan!


A book giveaway. If you liven in Finland you can participate to this giveaway of Johanna Lehtinen's and Tanja Hakala's new book "Laiturilla" of summer houses in Finnish coast line and archipelago. Just leave a comment below this post and youre in. This giveaway ends 27.3.2015 at 24. Good luck!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Keittiöpuutarhaa suunnittelemassa

Inspiroiduin valtavasti viime kesän reissulla Gotlannissa näkemistäni luovista istutuslaatikoista ja päätin että haluan pihalleni jotain saman henkistä. Nyt televisiossa pyörivä Strömsön puutarhaohjelma on vielä lisännyt huimasti bensaa liekkeihin asian suhteen. 

Tonttimme reunalla, roskakatoksen takana koivujen alla oli oivallinen pieni tila johon aloin jo syksyllä suunnitella tulevaa keittiöpuutarhaa. Hamstrasin lavankauluksia ja mallailin niistä paikoilleen korkean istutuslaatikon jota on jo puoliksi täytetty puutarharoskilla. Tähän tulee kompostipohjainen kasvualusta jossa aion kokeilla ensi kertaa kasvattaa oikein isoa Halloween-kurpitsaa, asia josta olen aina haaveillut. Viereen tulee vielä toinen samanmoinen jossa viljelen sitten jotain muuta.

Laatikoiden edessä on tilaa muutamalle tynnyrinpalaselle jotka löytyivätkin sopivasti valmiina. Tuon punaisen ehkä maalaan vielä mustaksi että värien tasapaino pysyy eikä kokonaisuudesta tule liian kirjava.

Paikka on pihan aurinkoisin mutta sijainti aidan ja tien vieressä hieman riskialtis joten tuohon taustalle tullee jotain korkeaksi kasvavaa peittämään näkymiä. Ehkä papuja kasvamaan raudoitusverkkoa vasten tai jotain korkeampaa tynnyriruukkua. Samoin ajattelin rakentaa ympärille vielä jonkin kivan aidan suojaamaan paikallisilta jänöpupukaniineilta joita täällä vilisee viljalti.

En malttaisi odottaa että pääsen noita laittelemaan, mutta maa on vielä hieman roudassa eikä kaivaa oikein voi. Ja nuo isot kivetkin pitää tieltä siirtää. Tuossa on vielä hommaa saada pohja tasaiseksi jotta puutarha näyttää sitten tarkkoihin silmiini sopivalta. Muutama istutusastiakin voisi vielä mennä, joten ehkä painun tästä aikani kuluksi niitä metsästämään ensin.

I got so inspired of the creative gardening styles while visiting Gotland last summer that I decided to make my own version. I started last fall by making a wooden planting box that we have already started filling with garden waste. There will be another one next to it and old pieces of barrels around them. I'm also planning to make a back wall by planting something high on the background and I need to build a small fence too since there's a lot of wild hares here. But so far it looks like it will be quite nice little garden. I only wish the spring would be a bit faster this year.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Visiitti Pelargonipäivässä

Mielestäni Pelargonit kuuluvat ehdottomasti kesään ja vanhaan taloon. Olenkin muutama vuonna niitä kohtuullisella menestyksellä kasvattanutkin. Talvettaminen vain on vielä hieman hakusessa ja siksipä tänäkin vuonna oli edessä taas uusien kasvien hankkiminen.

Ystäväni vinkkasi Saaren kartanon Pelargonipäivästä jonne suuntasinkin viime lauantaina, hieman pelonsekaisin tuntein aluksi tosin. Kuvittelin nimittäin että tuo yli 200 lajia esittelevä ja myyvä tapahtuma olisi täynnä vain tosiharrastajia ja tällainen tavallinen kasvimurhaaja saisi siellä hävetä silmänsä päästään. Toisin kuitenkin oli. Paikalla oli satamäärin ihmisiä, ihan kaikenlaisia tosiharrastajista satunnaisiin ostelijoihin ja sulauduin joukkoon loistavasti. Pääsinpä vielä kyselemään tapahtuman kiireiseltä "emolta" Yanna von Schantzilta tarkemmin itseäni kiinnostelevista lajeista ja huippua oli kuulkaa se.

Viihdyin hirveän hyvin tuolla emokasvien osastolla. Siellä oli niin paljon katseltavaa, näpelöitävää ja tuoksuteltavaa. Lajien kirjo oli uskomaton ja kasvien koot myöskin. Kuvaaminen taasen hieman hankalaa runsaan ihmispaljouden vuoksi, mutta annoin räpsyä vaan ja löytyihän sieltä muutama ihan kelvollinen otos tännekin laitettavaksi.

Olen itse kiinnostunut enemmän niistä tuoksuvista lajikkeista ja niitä tuolla oli myös mukavasti. Ainoa haittapuoli oli että niin monia eri kasveja hipelöityäni tuoksui sormissani sellainen iloinen sekamelska että niiden tarkempien nyanssien havainnointi eri kasveista olikin sitten hieman haasteellisempaa. Onneksi kuitenkin aika helposti löytyi pari suosikkia joista ostin omat taimet kotiinviemisiksi. 

Ja kotona ruukuissaan ovat jo mukavan karkkimaiselle tuoksuva"Clorinda" (keskellä) sekä pirteän appelsiininen "Orange Fizz". Vasemmalla odottaa noutajaansa siskolle ostettu tuliainen "Dresden Light Pink", puhtaasti ulkonäkönsä vuoksi valittu. 
Nyt vaan sitä kesää odotellessa, vaikka mukavathan nuo tuossa keittiössäkin ovat, pienet tuoksuvat ilostuttajat.

Vaikka nyt yritänkin kaikkeni että nämä pysyisivät minulla elossa vuosia aion silti mennä ensi vuonnakin katsastamaan tuon Pelargonipäivän. Ihan vaan jo tuon lajien kirjon ja tunnelman vuoksi ja voihan se olla että innostun vielä lisääkin hankkimaan (tai pahimmassa skenaariossa uudet. Koputtaa puuta hän).

A friend of mine gave me a tip of a Pelargonium day at the Saaren kartano in Mäntsälä last saturday. I went there and got overwhelmed by the over 200 variations of plants they had there. I sniffed, touched and admired them, especially the mother plants in their own section. 
Of couse I didn't come home with empty hands. I got myself two new delicious smelling plants "Clorinda" and "Orange Fizz". Now I only hope I finally get the hang of how to make these survive the dark and dry Finnish winter indoors.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kasvihuoneen ensimmäinen vuosi

Se oli suunnilleen näihin aikoihin viime vuonna kun ajatus uudesta kasvihuoneesta oli kypsynyt sen verran että päätös sen rakentamisesta viimein tehtiin. Paria kuukautta myöhemmin pihasta lähti siinä vuosia orpona tönöttänyt huvimaja ja tilalle jäi vain rumahko kuoppa.

Kuoppa ei siinä kauaa ehtinyt olla kun se jo laajeni ja tasoittui ja jonkinmoinen antura myös valettiin. Päivän parin päästä päälle alkoi nousta tiilirivi poikineen ja kivijalka oli hujauksessa valmis. Into oli korkealla ja säät suosivat.

Sitten sitä sahattiin, ruuvattiin, mittailtiin, katseltiin ja ennen kaikkea helteessä hikoiltiin. Onneksi suurten varjojen alla oli hieman turvassa paahteelta. Kun saatiin vielä rempseä peltikatto päälle alkoi tuolla olemaan jo melkoisen kotoisaa.

Sitä alettiin tietysti myös sisustaa vaikka kaikki oli vielä ihan kesken, mutta pakkohan se oli. Ei kai noin söpöä tilaa voi olla vähän sovittelematta jo etukäteen.

Heinäkuussa oli jo ovet ja ikkunat paikoillaan ja sisällä kasvoi tomaatit ruukuissaan.  Sisällä oli kyllä niin mukavaa ja tunnelmallista että fiilistelin siellä usein ihan yömyöhään asti.

Loppukesästä saatiin maalipintakin vihdoin kohdilleen ja viimeisetkin puuttuvat lasit paikoilleen. Elokuun lopulla kun illat alkoivat jo viiletä oli tuolla sisällä vielä täysi kesä.

Talven yli maja uinui unillaan koristaen pihaa ulkonäöllään. Sisälle ei juuri päässyt lumien ja ovien yllättävän turpoamisen johdosta mutta se ei haitannut. Tuolla sisällä oli mielestäni aina kesä enkä oikein halunnutkaan mennä sinne kylmään omia muistojani pilaamaan. Annoin levätä vaan.

Ja nyt, tänään tuo ovi vihdoin aukesi ja auringon lämmössä tunsin jotain nenässäni ensi kertaa aikoihin; lämmin puu ja multa, ihan kesän tuoksu. Tuolla sisällä se alkaa jo heräillä. Laitoin keittiössä jo ensimmäiset siemenet itämään, tomaattia tieysti, mitäs muutakaan. Miten ihanaa että on vihdoin oma kasvihuone pihalla!

The greenhouse has survived it's first winter. Here's some pictures of it's first year on our yard. Last photo taken today.There's links in the text to my previous posts where you can find english translations (lazy me).

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Peruukki

Löysin kirpputorilta aivan järjettömän hienon vanhan rahapuun kympillä. Siis kympillä! Aivan käsittämättömän halpa hinta noin komealle puulle. Pakkohan se oli ostaa vaikka en olekaan ihan varma siitä mihin piskuisessa kodissani noin suuren kasvin saan mahtumaan. 

Ensimmäinen kokeilu on työhuoneen takan päällä. Se sopisi tuonne niin oivasti, mutta koilliseen antava ikkuna ei ehkä suo sille riittävästi valoa, ainakaan talviaikaan. Ja lämmityskaudella tuossa voi olla himppusen liian kuumakin, mutta niin ihana kyllä olisi juuri tuossa, niinkuin peruukkina tuolle pöntölle tuollaisena "turkutöyhtönä".

Olen vuosien saatossa tappanut niin monet huonekasvit talvella lämpöön ja valon puutteeseen että täytyy nyt tosissaan alkaa miettiä jotain ratkaisua aiheeseen, ainakin siihen valopulmaan. Josko sitä keksisi jonkin tyylikkään systeemin tarpeeksi isolle kasvilampulle johonkin päin taloa. Kesällä tuota ongelmaa ei onneksi ole. Tämäkin tekotukka saa viettää lomansa valoisassa porstuassa ja ehkä välillä nostan sen pihalle nauttimaan jos hyvä ilma sattuu.

Lucky find from a fleamarket. This gorgeous plant cost me only ten euros. Ridiculously cheap for a plant this size and age. I immediately started planning where to place it in the house and tried it on the tin fireplace in the work room. I love it there, it looks kind of a bad wig on that thing. Unfortunately the light in that room isn't enough for this plant so I need to think another place for it, but I'll keep it there for a couple of days, just to make me happy.