perjantai 23. tammikuuta 2015

Sovittelua ja suunnittelua

No nyt on nukkekodin runko osapuilleen kasassa ja oli aika sovittaa sitä kaappiin sisälle. Samalla oli hyvä aloittaa suunnittelu siitä miten ja mihin mikäkin talossa sitten tulee. Se on kyllä kiva tehdä tuo näin että ensin katsoo kalusteiden kanssa minne ovet ja ikkunat olisi paras laittaa ja sitten vasta päättää huonejaon ynnä muun. Tästä tulee niin paljon kivampi talo kun edellisestä ikinä.

Mutta nyt täytyy ensin keskittyä tekemään tuo kaappi loppuun. Toinen ovi odottaa vielä ripustamistaan ja maalatakin pitää sisäpuolet ennen kuin valmiiksi voi sanoa. Sitten ehkä keskityn hetkeksi johonkin ihan muuhun ettei tuo nukkekotiharrastus vie minua nyt ihan kokonaan.

The new barbiehouse is been fitted to it's place. Looks nice and snug. It's so much fun to try out differend floorplans before there is any doors or windows cutted. This way the result should be as perfect as can be. Now I just need to finish the cabinet first before this hobby completely takes over me again.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ja juuri kun pääsin sanomasta

Kotini oli esillä myös Hollantilaisessa 101 Woonideeën -lehdessä viime joulukuun numerossa (2014). Se on kuvattu samaan aikaan kun tämä viimeksi esittelemäni Grand Designs.  Kuvaajana Krista Keltanen ja stylisti / sisustustoimittaja Wilma Custers
Sain lehden käsiini vasta nyt, (kiitos Ulla Joensuusta!) ja olipa iloinen yllätys kuinka hienosti juttu on taitettu ja esitelty. Harmi vain en ymmärrä sanaakaan tuosta tekstistä, mutta jos ulkoasuun on uskominen on tekstikin varmasti hieno ja mairitteleva. Erityisesti tykkään noista osioista missä neuvotaan kuinka saada sama tyyli omaankin kotiin. Semmoinen imartelee kovasti.
Ja hassua on miten hiukseni ovat noissa kuvissa ihan lyhyet. Olin unohtanut että pari vuotta sitten pätkäisin kutrini. Nythän nuo ovat taas pitkät. Ja poikakin näyttää kuvissa niin nuorelta vielä.


Tässä eivät olleet jutun kaikki kuvat. En ikinä ilkiä ihan kaikkea tänne laittaa kun lehtikin on vielä niin tuore. Mutta kiva juttu kaiken kaikkiaan ja mukava  olla esillä koteineen tuossakin julkaisussa ja maanosassa.

My house was also featured in 101 Woonideeën magazine in Holland. It was shot at the same time with the same makers as the feature in Grand Designs I showed you a couple of days ago. 
I like this feature a lot even though I cannot understan a word of it. The photos are presented really well and it has a warm and cosy feel to it. 

tiistai 20. tammikuuta 2015

Niinhän siinä sitten kävi

Nukkekodin piilotuskaappi alkaa valmistua. Menin siitä missä aita on matalin enkä ruvennut tuohon mitään turhuuksia, kuten takaseinää tekemään. Suurin osa materiaaleistakin löytyi ihan omasta autotallista. Ei sen tarvitse niin hieno sisältä olla, pääasia että ulkoapäin näyttää asialliselta ja täyttää tehtävänsä. Aika massiivinenhan tuosta tulee, mutta tilaahan tuossa nurkassa riittää niin että miksipäs ei tulisi. Huvittaa että joka huoneessa alan lähestyä kattoa kalusteineni. Ihan selkeästi kaipaan korkeuden tunnetta huoneisiin lisää.

Tässä kaappia askarrellessa alkoi mielessä myös kypsyä ajatus nukkekodin uusimisesta ja siihenhän se sitten lopulta johti, että eilen tilasin uuteen mökkiin vanerit. Miksi suotta laittaa se vanha tuonne rikkonaisena kun sinne voi tehdä kokonaan uuden ja vielä hienomman talon. Toivotaan vaan etten nyt haukannut liian isoa palaa, semmoista taloa kun saa aika tovin askarrella jos hienoa meinaa...

The cabinet to hide the dollhouse is coming along nicely. And as I was thinking of tearing the old house apart I suddenly decided to make a whole new house to fit this cabinet. It's much better to do so, it'll be perfect with a nicely fitted, whole dollhouse instead of a broken one. I might even get my inspiration back to start playing with it again.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Puolivälissä

No nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Vanha kyläkaupan tiski on ryhdissään. Uusi maalipinta ei kyllä ehkä pysy kiinni niin hyvin kun toivoin koskapa tein (taas kerran) pohjatyöt hieman huitasten, mutta ei se haittaa, kesällä voi sitten hioa ja maalailla uudestaan niiltä osin kun tarvis vaatii. Pääasia että nyt näyttää kivalta ja sitähän tuo tekee.

Jostain kumman syystä ajottuu minulla aina nämä rekenteluhommat aikoihin jolloin puutavaraliikkeet eivät ole auki. Nytkin olisi tarvis ostella vaikka ja mitä niin maanantaihin joutuu odottelmaan. No, askartelen pari päivää niistä mitä on ja onpahan ainakin aikaa mietiskellä ja suunnitella tuota tulevaa yläosaa tarkemmin.

The vintage set of drawers is now fixed and painted. It turned out quite nice. It's sturdy and all the drawers work, some of them are tight but they work and that I like. I also like the new color on it. The slightly yellowish tone of grey is perfect for this vintage beauty.

torstai 15. tammikuuta 2015

Operaatio nukkekodin piilotus

Työhuoneessani on nurkka jota joutuu aina sisustuskuvia ottaessaan väistelemään. Harrastus joka on sekä ihana, että kamala - sisustuksellisesti. Tämän kokoista mökkiä kun on hieman hankala saada sopimaan tässä taloudessa yhtään mihinkään. Ja jos kuva ei sitä kerro niin tuon torpan mitat ovat noin 130cm leveä, 65cm syvä olohuoneen kohdalta 45cm muiden huoneiden ja 125cm korkea. Melkoinen palatsi siis.

No, tässä pari vuotta on ollut mielessä jos tuon purkaisi ja laittaisi vinttiin, odottamaan että se inspiraatio sen laittamiseen taas tulisi - se kun on ollut viime aikoina vähän hukassa. Mutta jotenkin en raatsi, on se kuitenkin niin tärkeä minulle. Siinä se sitten on ollut ja kerännyt pölyä ja irtoroinaa (jota on niin kätevä siihen laittaa kun muutakaan paikkaa ei keksi.) Kohtuullinen ongelma siis. Kiva nukkekoti, mutta samalla aivan karsea, kirjava ja sekalainen romuläjä.

Sitten päätin että jotain tuolle TÄYTYY tehdä nyt. Hulluus tulee muuten. Viikkokausia mietin ja suunnittelin ja sain kuin sainkin yhden ajatuksen joka voisi toimia. Tuon talon voi nähkääs purkaa osiin huone kerrallaan ja jos poistan siitä sen isoimman huoneen eli olohuoneen saan sen ihan pienillä modifioinneilla mahtumaan huomattavasti pienempään tilaan. Sitten jos rakennan jäljelle jäävän mökin ympärille sopivan kaapin, on ongelma aikalailla poissa silmistä ja vain yksi osa nukkekodista vintissä. Arvatkaapa ryhdyinkö oitis toimeen?

Nukkekodin alla oleva laatikosto on alunperin vanhasta kyläkaupasta jossa se oli paikalleen rakennettu seinään ja lattiaan naulaten. Ostin tämän pätkän jo pari vuotta sitten mutten silloin kerennyt vielä sitä mitenkään entraamaan. Niin kuin näkyy ei siinä ole toista sivuseinää eikä takaseinää ollenkaan. Hieman huojuvakin se on eivätkä alimmat laatikot menneet paikoilleen lainkaan kun niistä uupuivat kiskot. Nyt tätä piilotusprojektia varten tuo laatikosto on ihan pakko pistää kuntoon. Ei muuta kun työkalut kouraan ja hommiin.

Ja muutaman tunnin aherruksen jälkeen on se tukevoitunut huomattavasti. Uusi maalipintakin on sipaistu ylle. Melko tehokasta sanon mä. Nyt vaan sitten sitä kaappia suunnittelemaan tuohon päälle ja sehän toimii niin kuin suunnitelmani yleensäkin että rupean vain tekemään ja mietin siinä samalla. Ihan itseänikin melkein jännittää että mitähän tästä tulee...

Operation "hide the dollhouse" has begun. For years now I've wanted to get my massive barbie-house out of sight. Not that I hate it no, it's just way too colorful and collects dust and clutter that way. I need to downsize it a bit to make it fit in to a cabinet I'm going to build, but first I needed to fix the vintage grocery store desk of drawers under it. As you can see from the pictures the project is well on it's way.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Huonekasvipotretti

Nappasin taannoin tuolta Kotilo-blogista haasteen kuvata kaikki huonekasvit yhdessä potrettiin ja tässä he nyt ovat - kaikki viherkasvit mitä taloudestamme löytyy kasattuna keittiön nurkkaan.

Kuvittelin jotenkin että niitä olisi ollut paljon vähemmän, mutta aika runsaslukuinenhan tuo kasa on. Näin talvisin kun valoa ei missään huoneessa riitä niitä yleensä kuolla kupsahtelee, mutta tänä talvena olen onnistunut pitämään kaikki kutakuinkin hengissä, ainakin tähän asti.

Kaktukset ovat kaikista kasveista suosikkejani. Niitä olen vuosien varrella pari kastellut hengiltä, mutta nyt vahingoista viisastuneena osaan unohtaa kastelun juuri sopivasti. Olisi ihana omistaa vielä suurempia näitä pyöreämmän mallisia kaktuksia, mutta kun niitä ei oikein ole missään myynnissä. Pikkuisia vaan joka paikassa ja kuka niiden kasvamista isoksi nyt jaksaa odotella. Yksi korkea pötkylä onnekseni löytyi pari talvea sitten kukkakaupan alennusmyynnistä kympillä. Sen paikka on vessan ikkunalla jossa se nojailee rennosti seinään kesät talvet.

Tuossa taustalla oleva puukaktus on taas kirpputorilöytö joka kaduttaa niin vietävästi. Kaktus on taloomme aivan liian suuri ja jostain syystä aina siihen vahingossakaan koskiessani saan pienen pienen piikin sormeeni, jota ei sitten tietenkään millään löydy mutta tuntuu ikävästi pitkään. 

Rönsylilja ja Kultaköynnökset ovat helppoja ja uskollisia hoidettavia. Ne sietävät välistä kuivaa ja pimeääkin kiitettävästi. Molemmilla kasvu kituu talvet mutta kesällä rehottavat senkin edestä. Toinen kultaköynnöksistäni on ollut minulla jo reippasti yli kymmenen vuotta. Välillä sitä hieman karsin ja lyhentelen jottei se valtaa liikaa alaa keittiön nurkasta. Nyt viime vuosina se on keksinyt alkaa kiivetä seiniä pitkin ja jättää ikävät jäljet maalipintaan takertuesaan kiinni. Mutta tykkään välistä (pari kertaa vuodessa) viedä kasveja suihkuun niin silloin ei saa olla juuret seinässä kiinni että pääsee "sateeseen".

Männä kesänä ostamani Agaave ja pari pientä mehikasvia ovat myös mukavasti eloisia vaikka toisin pelkäsin. Agaave on vain venyttänyt itseään kohti valoa ja kääntänyt latvansa ihan vinoon. Mehikasvit puolestaan asuvat keittiön ikkunalla ja kumpainenkin on kasvanut talven aikana pituutta useita senttejä vaikka niistäkin toinen on ikkunan läpi valoa kohti yrittänyt mennä ja siksi ihan vinossa sekin. 

Käykäähän vilkaisemassa tuolta Kotilosta tuota haastetta ja kuvatkaa omista kasveistanne potrettia blogiin tai instagramiin #huonekasvipotretti. Näin pimeässä talvessa olisi niin mukava katsella jo vähän enemmän keväsitä vihreää kuvissa.

I joined a blog challenge by Kotilo blog where one must take a portrait of all ones house plants in one place. Here's pictures of mine. Couldn't quite fit them all to one frame. Actually I didn't even realize I had that many. Scattered around the house it didn't seem so much. Luckily they all are alive and most of them seem to feel ok even though it's still the darkest time of the year here and there has been almost no sunlight for months. Only about 100 days till spring. Not that I'm counting or anything...

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lahjus

Tässä päivänä eräänä, pimeänä sellaisena, valittelin miehelle että kun oikein alkaa masentaa tämä valon ja auringon puute. No, mies kyllä tietää mikä siihen auttaa kun meikäläistä masentaa - kirppuilu tietenkin. 

Suuntasimme siitä sitten Porvooseen ja kiertelimme aikamme kuluksi vanhan kaupungin antiikkiliikkeitä ja siellä sitten ihastuin tähän vanhaan lyhtyyn. Siinä kun arvoin että ostaako vaiko eikö, kun aika tyyris oli, niin mieheni siihen tokaisi että hän sen haluaa minulle ostaa, oikein lahjaksi. Vähän valoa tähän "kaamokseen". 

Hyvin toimi, masennus kaikkosi siltä päivältä ja vieläkin tulen hyväntuuliseksi tuota katsoessani. Pidän siinä patterikynttilää päällä koko ajan. Se on niin hauska iltaisin ja öisin kun on pieni tuikku jossain päällä. Ja noin nättikin vielä.

The other day I was a little blue because there has been no sun for ages and the dark and gloomy weather was putting me down. My husband then suggested some retail therapy and we went fleamarketing to Porvoo. From the antique stores in the old town I spotted this cool vintage railway lantern and as I was wondering whether to buy it or not my husband told me he was going to buy it, as a present for me. I believe I have the coolest hubby in the world!