perjantai 18. heinäkuuta 2014

Raukeus

Olen siitä kiitollinen mökkivieras että tuon aina mukana omat lakanat ja pyyhkeet, vaikka ei Vihreään taloon tarvisisi, siskolla on siellä hyvät varastot taloon sointuvia valmiina. Hetken oli esillä taloon ei niin sointuvat, mutta näkipähän hyvin että kuka siellä oli kyläilemässä.

I'm that kind of a house guest that I bring my own linen and towels with me. All though in my sisters Green house you don't have to, she has plenty of linen there, all that matches the house perfectly. Mine really didn't, but it was obvious to the eye who was visiting.

Vietin päiväunihetken talossa koirien kanssa yksin ja kuvailin sitä näkyvää raukeutta joka siinä hetkessä vallitsi. Nytkin kun näitä kuvia katsoo alkaa silmä lupsamaan. Pitäisikin ehkä oikaista hetkeksi jonnekin ja antaa ajan pysähtyä ja kesän jatkua ikuisesti.

The mood in the house in the other day was so drowsy with all the tired little dogs lying everywhere.  Now looking at these pictures makes me want to go take a quick summer-day-nap.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Vihreän talon pihalla

Käytiin lapsen kanssa visiitillä Vihreässä talossa katsastamassa mitä se sisko on siellä kesän aikana puuhaillut. Taloa oli hieman remonteerattu ulkoapäin ja värisävykin vaihtunut vanhasta kauhtuneen vihreästä uuteen, timakampaan vihreään. Puutarhaankin oli ilmestynyt uusia kukkapenkkejä sinne sun tänne ja näyttääkin siltä että se on alkanut vihdoin Annikankin peukalo vihertää oikein kunnolla. Supertykkäys sille ja tuolle "uudelle" vihreälle talolle. 

We took a road trip to Vihreä talo with my son to go check out what my sister has been doing there this summer. The house has been renovated and pained from the outside and the new green really looks good against the summer tones. The garden had also grown and multiplied. It looks like my sister has grown herself a green thumb. Like that a lot too.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Nahkaruukut

Kävin iki-ihanalla kirppistelyretkellä ystäväni Parolan aseman Katjan kanssa Hämeessä. Ja voi että mitä löytöjä sillä matkalla tehtiinkään. Laitoimme pari otosta ostoskasastamme myös instagramiin ja ne löytyvät täältä ja täältä
Täytyy kyllä sanoa että kun kiertelee kirppiksiä samanhenkisen ihmisen kanssa tekee tuplasti enemmän löytöjä kun jos yksinään pyörisi. Neljä silmää näkee niin paljon enemmän kuin kaksi. Ja vaikka voisi luulla että kärkymme samoja tavaroita niin makumme poikkeavat kuitenkin mukavasti toisistaan sen verran ettei tarvitse kilpasille ryhtyä. Monasti käy kuitenkin niin että toinen bongaa jotain josta toinenkin innostuu. Kuten nyt nämä SA-kaupasta löytyneet nahkasylinterit joita molemmat ostimme sylin täydeltä.

Nämä olivat ilmeisesti jonkinlaisen kolmijalan suojuksia joissa kaksi tötteröä oli nahkaremmein kiinni toisissaan. Napsaisin remelit ronskisti poikki ja tein kaksi roikkuvaa ja kaksi pöydällä pideltävää nahkaruukkua. Ja miten hienoja niistä tulikaan kun vähän pisti saapasrasvaa pintaan, putsasi ja sai vanhan nahan patinan esille. 

These leather pots are made of vintage army tripod cases from which I just cut off some extra straps. I went on a fleamarketing trip with my friend Katja from Parolan asema and we did some good finds, these pots being one of them. I must say it was yet again a very fun and succesful trip to the city of Hämeenlinna.
Here and here are some instagram pics from the rest of our finds in a big combined pile.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Vista

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa
Kylläpäs on viikko vierähtänyt nopeasti taas. Aloitimme talomme maalausurakan autotallista ja siinä onkin riittänyt työnsarkaa. On ollut rapsuttamista ja kupsuttamista ennen kun maalia on pintaan saanut, mutta nyt vihdoin on saanut. Onneksi ison talon puoli on vielä tuoreemmin maalattu niin siinä riittää pelkkä seinien pesu ennen uuden maalin sutimista.

Talllin puolesta ei ihan vielä esittelykelpoista kuvaa saa, mutta tämä yksi tärkeä vista on vihdoin valmis. Minua on aina kiusannut työhuoneesta näkynyt keltainen talonpääty, mutta nyt se ei enää ole keltainen. Nyt se on sen värinen että se saa näkyä kuvissakin eikä enää tarvitse sitä aina olla pois rajaamassa. 
Nyt työhuoneeni ikkunasta näkyy oikea vanhan talon pääty.

Boy the time flies when your painting your house. It's been almost a week from my last post here.
We started to paint the garage part first since there's more work. The actual house should be easy to paint since the existing paint is still quite "fresh". The best part of the paint job so far is this vista from my work room window. It's no longer a yellow house staring at me. Now it looks like an old house, with more subtle color and I love it.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Sirpaleet tuovat onnea

Kauan siinä taas kestikin ennen kun ilmat antoivat myöden jatkaa keskeneräistä ikkunaprojektia kasvimajassa, mutta nyt se on melkein tehty. Ovet valmistuivat jo pari päivää sitten ja muu lasitus viimeistellään viikolla jahka saadaan lisää lasia muutamaan puuttuvaan reikään (ja lisää paneleita toiseen oveen).

Olipahan taas hullu urakka tämäkin ikkunoiden laitto. Vanhoja pokia muotoiltiin minkä osattiin ja fuskattiin minkä kerettiin, lasia leikeltiin ja ihan älyttömästi särjettiin. Vanhaa lasia ei olekaan niin helppo leikata ja varsinkaan jos ensimmäiset viisi ruutua yrittää tylsällä terällä. Uudella terällä pieneni epäonnistumisprosentti huomattavasti ja tulosta alkoi syntyä enemmän kun sirpaleita. Ja vaikka itse nyt itsejämme tässä kehunkin niin kyllähän tuo näyttää aika hienolle, ihan kun olisivat tuon yläosan pokat aina olleet tuollaisia. Vielä jossain vaiheessa uutta väriä pintaan niin johan alkaa olla huvihuone mallissaan. Ai että. Välillä sitä ihan itsekin ihmettelee että mihin kaikkeen sitä pystyykään kun vaan tarpeeksi kovasti tahtoo. 

The green house is almost glazed and boy it looks good. I can't believe the result is so nice even though we probably broke more glass than we actually put in place. And the frames... oh well lets just hope no one looks too closely. But hey, it's a green house. It's not supposed to be that well built. It needs a little shabbyness to make it perfect. And I think this one is so close to perfect as can be. 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Skulpturfabriken

Tämän matkan minulle tarjosi VisitSweden
Matkan viimeinen kuvaamani kohde oli tämä Skulpturfabriken. Paikka oli juuri niin kaunis kun kuvittelinkin ja täynnä ihanaa historiaa. Tuonnekin olisi ihana vielä palata joskus oikein ajan kanssa. Voisin viipyillä noissa pihapiireissä tuntikausia.
Tapasimme myös itse Stina Lindholmin ja hän kertoi meille kuinka paikkaan aikanaan 90-luvulla tuli ja kuinka koko tehdas sai alkunsa. Mukavaa oli myös että hän puhui vielä ihan hyvää suomea. Itselläni kun ei tuo ruotsi oikein kunnolla suju ja on niin tylsä aina turvautua englantiin.

Matkalla oli pysähdyksiä muitakin kun nämä tässä viime päivinä esittelemäni, mutta kameraa ei vain ihan joka paikassa jaksanut ottaa esille. (Aamusta iltaan kun saarta kierteli tuli se väsymyskin joskus.) 
Joten tässä se nyt oli, neljäntoista postauksen verran Gotlantia minun kamerani linssin läpi nähtynä. Toivottavasti piditte. Nyt palaan taas omien tuttujen harrasteideni pariin ja seuraavat postaukset tullenevat ihan tuosta omalta kotipihalta. 

The last stop that I photographed was this Sculpturfabriken. It was just as beautiful as I imagined and full of history and charm. I hope to go there again some day and stay a bit longer than we did. There's just so much to see.

This is the final post of my trip to Gotland. Hope you enjoyed it. Now I move on to my regular hobbies and the next post I make will be from my own front yard again. 

Fabriken Furillen

Tämän matkan minulle tarjosi VisitSweden
Ah Fabriken Furillen. Tätä oli matkaseurueessamme odotettu kuin kuuta nousevaa ja kun vihdoin paikalle pääsimme purkautui autosta sellaisia ihastuksen huokauksia ettei toisia varmasti ole hetkeen niillä main kuultu.

Maisema oli henkeäsalpaava karussa kauneudessaan ja säätila helli meitä ollen valokuvauksen kannalta täydellisen pilvinen. Mukavaa oli tuolla kierrellä ja imeä itseensä paikan supertyylikästä fiilistä. 

Fabriken Furillen, a hotel made in to an old quarry. Some of us really waited to get there and this was a highlight of the trip to them. And I must say it really was a cool place to get to visit.